Kevättä ja babyboomia ilmassa!

Tänään oli vuoden ensimmäinen kunnon kevätpäivä! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, eikä, harvinaista kyllä, niin minkäänlaisia kemikaalipössyjä edes taivaalla näkynyt! Kyllä pisti hymyilyttämään :) Lypsin Kukan ja tein muut aamutouhut vuohelalla. Päästin Ilonan vapaaksi pihalle ja lähdettiin yhdessä hakemaan ylhäältä talolta kerpuja herkuteltavaksi. Takaisin alaspäin tullessamme havahduin huomaamaan, että koko alapihamme oli taas kuin luistinrata! Ehdin huolestuneena vilkaista Ilonan suuntaan kun se sorkillaan liukasteli mäkeä alaspäin, ettei vain kaadu arvokas masuasukki vatsassaan... Ja samassa hurlumhei! Meikäläiseltä lähti kunnon heilahduksella jalat alta ja tömähdin koko ruhon voimalla suoraan kyljelleni niin että tanner vaan tömähti! Näin materialismin valtakaudella osasin sen nanosekunnin ilmalennon aikana hienosti priorisoida vahingot. En siis suinkaan suojannut kylkeäni/rintaani kädelläni vaan nostin käteni korkealle ilmaan suojaten näin täydellisesti kädessäni olevan kameran osumalta ja ottamalla iskun puhtaasti vastaan kyljelläni. Hyvä Jaana. Siinä sitten haukottiin hetki happea ja ryömin Ilona perässä aitan terassille puhaltamaan. Pyörrytti ja oksetti. Oli vissiin melkonen tälli. Hieno kevätpäivä sai vähän uuden suunnan kun loppupäivä on mennyt ihmetellessä mitä pystyy tekemään ja mitä ei. Liike kuin liike vihloo rintaa ja selkää, eikä hengitys oikein kulje. Vedellyt tässä aconitumia, arnicaa ja rhus toxia. Ovat tulleet nuo ensiapuaineet viime aikoina tutuksi, kun mm. loppusyksystä eräs ilta kanalalta lähtiessäni astuin huolimattomasti pienen kiven reunalle sillä seurauksella, että nilkasta kuului äänekäs pamahdus, ja silloinkin haukottiin happea ja ryömittiin sisälle... :D Maalla asuminen on kyllä moninkertaistanut pienet tapaturmat entiseen suhteellisen turvalliseen rivitaloasumiseen verrattuna ;)

Kohtalokas alapihamme.
Ja vain pari tuntia accidentin jälkeen jää oli sulanut vaarattomaksi mössöksi...

Tämän aamuisesta huolimatta muuten kuuluu mukavia :) Pari viikkoa sitten meille kuoriutui Hellu-kanasen haudonnan seurauksena pari tipusta <3 Olimme pelänneet munien olevan tyhjiä ja sen vuoksi laittaneet läpivalaisun jälkeen muutaman uuden munan Hellun alle. Hämmästyksekseni Hellun hautomavietti osottautui niin vahvaksi, että se jaksoi kuin jaksoikin hautoa ensimmäisten tipujen kuoriuduttua vielä reilun viikon kunnes kaikki loputkin tipit olivat ponnistaneet ulos maailmaan :) Yksi tipu ei valitettavasti jaksanut kuoriutumisen jälkeen pinnistellä hereille, mutta seitsemän pikkuista vipeltäjää Hellusen hoivissa nyt piipittää <3 Tipuista näkee konkreettisen selvästi, kuinka mahdottoman paljon tipu viikossa kasvaa, sillä vain viikon vanhemmat sisarukset ovat jo yli puolet nuorempia isompia, ja niillä alkaa näin 2,5 viikkoisina olla jo kunnon sulkapeite. Tiputhan eivät söpöinä untuvikkoina kauaa pysy, vaan niiden siivenalut on hyvin nähtävissä jo parin päivän ikäisinä. Kyllä nauratti toissapäivänä kun yksi pienemmistä tipuista haki suojaa isomman paikallaan seisovan sisarensa vatsan alta :D Chicken sandwich. Harmi ettei kameraa tietenkään silloin ollut mukana :)

Ainut ruskea tipu, se kaikista pienin <3

Kakarat ja mutsi

Möhömaha-Ilona :)

Lisää vauvauutisia meillä on toivottavasti taas jo vajaan kuukauden kuluttua kun Ilonan kilistelyn aika koittaa :) Kyllä on mitä odottaa, ensin saamme pääsiäisvauvan ja myöhemmin kesällä kunnolla maitoa! Kukasta ei valitettavasti oikein lypsyvuoheksi ole, se kun tuli meille hieman haastavista olosuhteista ja ovat Päkylän kanssa vähän kitukasvuisia molemmat. Parhaimmillaankin kesällä saimme Kukalta vain n. 7 dl maitoa, kun vuohen tuotoksessa tulisi kuitenkin puhua pikemminkin litroista, eikä desilitroista. Väkirehusta ja herkuista huolimatta Kukan maidontuotanto alkoi syksyä kohden uhkaavasti hiipua, kunnes päivätuotos oli enää 2,5 dl. Sinnikkäästi kuitenkin lypsimme Kukkaa, ja saimmekin sentäs kaffemaidot ja juuri ja juuri maitokefiirini pidettyä hengissä tuollakin määrällä. Olin kuitenkin varma, että maidontulo loppuu kokonaan jouluun mennessä. Emme halunneet Kukkaa kuitenkaan astuttaa, koska sen on nyt vain parempi saada olla ja vahvistua. Päkylän rääpälettä tuskin astutamme koskaan, joten aloimme tosissamme miettiä vielä yhden vuohen ottamista porukkaan. Haaveemme on kuitenkin olla maidon suhteen omavaraisia, eli saada maito riittämään niin kahviin, kefiirille, ruuanlaittoon kuin viilinmuodossa kanoille, koirille ja kissoillekin.

Niin meille sitten tuli Ilona <3 Ja Ilona on kyllä niin ihana! Kasvattaja kuvaili Ilonaa "koiramaisen seuralliseksi ihmisten perään olevaksi koheltajaksi", ja sellainen se kyllä on! Seuraa mua joka paikkaan, aivan kintereillä, ja hirveä huuto jos menen pois näkyvistä vaikka vain nopeasti sisällä käymään :) Ilona onkin saanut multa lempinimen Ilona-Itkupilli, kaikella rakkaudella <3 Ilona on todella rauhallinen noihin kahteen sähköjänikseen verrattuna, mutta voihan toki olla, että hormonitkin sitä nyt rauhottaa kun on se kilinen massussa. 

Kutun tiineysaika on keskimäärin 150 vrk, siis aikalailla 5 kk. Olen yrittänyt parhaani mukaan valmistautua Ilonan tulevaan synnytykseen tietoa hakemalla. Yleensä vuohi ei synnytyksessä apua tarvitse, mutta toki sellaiseenkin tilanteeseen pitää etukäteen varautua. Todennäköisesti siis juoksen talolle herättämään paniikissa Petrin ;) Ei sentäs, kaikki menee hyvin, olen varma siitä <3 Vuohen sikiönkehityksessä mielenkiintoista on, että jo 100 vrk:en kohdalla sikiö on täysin kehittynyt ja viimeisen kolmanneksen se vain kasvaa kokoa :) Ja on se viime aikoina kovasti kyllä kasvanutkin! Hassua ajatella, että Ilonan massussa on jo täydellinen pieni kilinen pääsiäistä odottelemassa <3

P.S. Ei muuten loppunut Kukan maito jouluun mennessä, vaan helmikuussa huomasin maidontulon jopa hieman lisääntyneen ja nyt ollaan jo peräti 4 desilitrassa :D Safkan laatu ja määrä pysynyt samana, joten en tiedä onko se Ilonan tulo (hormonit) vai vaan tämä lähestyvä kevät, mikä Kukan maidontuotantoakin on taas hieman kiihdyttänyt..?

P.P.S. Seuraavan päivän EDIT: Ystäväpiirin lempeästä painostuksesta keuhkot käyty päivystyksessä kuvauttamassa ;) Yksi murtunut kylkiluu, jonka hermotus säteilee laajemmalle alueelle rintaan ja selkään, mutta hiphei, keuhkot ehjät! Lääkäri määräsi odotetusti lepoa ja raskaiden töiden ulkoistamista muille (onnistuu ;)). Itse määrään itselleni luutumista tukemaan mineraalirikasta luuliemeä, kananmunankuoria & kefiiriä (bioaktiivinen kalsium) + magnesium, D3 ja K2, jotta kalsium myös imeytyy. Prosessin tueksi myös MSM, pii ja C-vitamiini.