tiistai 30. joulukuuta 2014

Kuinka pitkään selviää käymättä ruokakaupassa?

Olemme olleet vähän laiskoja ja lipsuneet syksyn mittaan laadukkaasta ruuasta. Smoothien tai vihanneskeiton sijaan olemme saattaneet käydä pihistämässä pari vuohille tarkoitettua kuivattua leivänkannikkaa, vedelleet juustohöylällä voita päälle ja pärjänneet taas sillä. Aamiaisen olen myös valitettavan usein korvannut pelkällä kahvilla, jonka voimalla olen mennyt pitkälle iltapäivän puolelle. Vihannestenkaan syönti ei ole ollut sillä tolalla mitä ennen, jolloin söin helposti sen kilon vihanneksia päivässä. Kellarimme tursuaa kuitenkin vielä porkkanaa, punajuurta ja naurista, ja 4 isoa pakastintamme ovat täynnä erilaisia marjoja, esivalmistelemiani sosekeittoja oman maan antimista kasvimaalta ja villistä luonnosta, laadukasta grassfed highlandlihaa ja luuliemen keittoon varattuja hirven- ja naudanluita. Kuivavarastostamme löytyy itse kuivattamiani villivihanneksia ja omaa hunajaamme, mutta myös ostettuja tuotteita kuten kookosöljyä ja kookosmaitoa, oliiviöljyä, jonkun verran pähkinöitä ja siemeniä, sekä gluteiinittomia jauhoja ja tattarihiutaleita. Tuoreita kananmuniakin tulee taas päivittäin kun kanat ovat sulkansa saaneet vaihdettua. Ruokaa on kaiken kaikkiaan todella paljon! Haaveenamme onkin syödä vain ruokaa, jonka alkuperän ja koko historian tiedämme. Kaupan tuotteisiin minun on vaikea luottaa, vaikka täysi purifisti en minkään asian suhteen olekaan (GMO:n suhteen kyllä mielelläni olisin, mutta se on tehty kovin vaikeaksi, sillä uskomatonta kyllä, elintarvikkeeseen ei tarvitse merkitä sen sisältävän geenimanipuloituja ainesosia, mikäli niiden määrä jää alle 0,9%).


Tämä "hääkimppu" maistui parhaalta tuoreena :)

Kesäkurpitsasato oli taas valtaisa.
Kesällä söimme ahkerasti täytettyjä kurpitsoja ja talven varalle
 pakastin kesäkurpitsaa  useita kiloja sosekeittoina.


Joulun alla Petrin kanssa lipsumisiamme ja upeita ruokavarastojamme miettiessämme päätimme uuden vuoden lupauksesta. Päätimme, että vuoden vaihteesta alamme elää varastoillamme niin pitkään kuin mahdollista. Ravinnonlaatumme paranee tästä automaattisesti, ja kaikki turha napostelu ja heräteostokset jäävät pois. Myös sokeri ja viljat jäävät automaattisesti, samoin kahvinlipitys toivottavasti vähenee. Ehdotonta kaupassakäyntikieltoa emme kuitenkaan aseta, sillä esimerkiksi rasvan käytöstä en suostu tinkimään, mutta tarkoitus on ostaa vain ne kaikista välttämättömimmät ja pääasiassa pärjätä varastoillamme. Raportoin täällä blogissa sopivin väliajoin, eli ehkä viikottain tai kuukausittain, miten homma etenee ja paljonko rahaa on jouduttu ruokaamme käyttämään. Tavoitteena pysyä kuukausittain muutamassa kympissä. Haastavaa, mutta kyllähän haasteita pitää olla :) Eläinten ruokakulut eivät luonnollisestikaan tähän projektiin kuulu. Samoin käytännönsyistä Petri syö kerran päivässä työpaikkansa ruokalassa.


Kippis tälle projektille!
Veikkaan, että tulee mehujakin taas puristettua vähän ahkerammin :)

Alkuasetelmana itsellä innostuneet tunnelmat, Petrin kommenttina: "Pelottaa..." ;)

1 kommentti:

  1. Todella hyvä idea myös teillä!
    Herkästi "perusihmiset" kerää marjoja pakastimen täyteen ja sitten kuskaa ne seuraavana kesänä kompostiin ja taas täyttää pakastimen uudelleen. Se vasta turhaa onkin!

    Meillä on kolme pakastinta, muttei ollenkaan kellaria. Se on jäänyt rakentamatta kun ajatuksena on ollut ettei tässä talossa olla asumassa lopun ikää. Ja toisaalta myöskään niitä suunnattomia juuresvarastoja ei ole.

    Pidän teille peukkuja ja kiinnostuneena seuraan!

    VastaaPoista