Jippiaijee, tänään saapui postissa yhden naisen protesti kananrehun soijaa vastaan, ikioma jauhomatokommuunini! :D Ja niin olen intoa piukeena, että päätin kirjoittaa aiheesta ensimmäisen blogikirjoitukseni, jota jo kolmisen vuotta tässä on suunniteltukin ;)
Rakastin jo pikkutyttönä "matosopan" tekemistä. Keräsin matoja astiaan ja sekoittelin niitä vesi-mutamössössä. Kun soppa oli valmista, huusin äidille: "Syömään!". Ja äiti tuli, maiskutteli ja kehui miten hyvää matosoppaa olin tehnyt :) Kastemadot ovat edelleen hassusti lähellä sydäntä. Jostain olen lukenut, että niillä olisi ihan oikea sosiaalinen elämäkin, tekevät mm. useita vastavuoroisia kosiskelumatkoja partnerin käytävän suuaukolle ennen pariutumista. Naapuritkin otetaan huomioon, sillä uudelle alueelle levittäytyessään kastemadot sijoittavat käytävänsä säännölliseen asetelmaan noin 15 senttimetrin päähän lähimmästä naapuristaan. Pidän kastemadoista toki myös sen takia, että ne tekevät tärkeää työtä kasvimaallani. Kastemadon kotikäytävän kautta ilma ja vesi pääsevät syvälle maahan. Ruokaillessaan kastemadot pilkkovat kasvijätteitä ja ulostavat vastavuoroisesti ravinteita kasvien käytettäväksi. Melkoisen tärkeitä työmiehiä kasvimaalleni siis! Sympatiani kastematoja kohtaan on estänyt minua kaivamasta kanoilleni matoja, vaikka tiedän niiden olevan täydellistä, luonnollista proteiinia kanojeni ravinnoksi. Proteiinina kanoilleni olenkin lähinnä hapattanut lähikyyttötilan raakamaidosta viiliä ja kefiiriä, ja syöttänyt toki puurojen ja jyvien lisäksi kanoille myös valmisrehua, mikä itsessään sisältää proteiinin.
Valmiskananrehun proteiininlähteenä käytetään lähes yksinomaan (fermentoimatonta) soijaa, mitä en pidä ihmisten, enkä kanojenkaan ruokana (Linkki). Ennen hullun lehmän taudista noussutta kohua kananrehut sisälsivät naudan luu-lihajauhoa, mutta kohun myötä se kiellettiin. Siis vaikka kana on sekasyöjä, toisin kuin nauta, jolle luonnollisesti tulee ongelmia jos sille syötetään omia lajitovereitaan.
Korvaavaksi proteiininlähteeksi kananrehuun valikoitui soija, mitä nyt roudataan merten takaa toiselta puolelta maapalloa jäätävän saastuttavilla tankkereilla, kun samaan aikaan kotimainen luu-lihajauho on ongelmajätettä. Soijan isona ongelmana on myös, että kaikesta maailman soijasta jo 90% on geenimanipuloitua. Ja kuten kukaan yhtään asiaan perehtynyt tietää, geenimanipulointi ei ole täyttänyt mitään siihen kohdistettuja odotuksia, vaan tuonut mukanaan valtavasti terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia niin viljelijöille kuin GMO-rehua syöville eläimillekin.
Valitettavasti Suomessakin hyväksyttiin viime vuonna geenimanipuloitujen ainesosien käyttö osana eläintenrehua. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että broilerit, jotka tarvitsevat paljon proteiineja kasvaakseen nopeasti, kasvavat Suomessa nykyään GMO-soijalla. Luomukanaa on kaupoissa kehnosti saatavilla, ja koska broilerin kasvatukseen liittyy myös paljon eettisiä ongelmia, en itse ole ostanut broileria kaupasta enää 5 vuoteen. Kanaa tosin syön muutaman kerran vuodessa ulkona, enkä kylässäkään siitä tietenkään kieltäydy. Samoin kananmunantuotannossa tehokanaloiden kanat munivat joka päivä suuria munia, ja tarvitsevat näin ollen paljon proteiinia. Luomutuotannossa GMO:ta ei sallita, eli luomumunia tuottavat kanat syövät luomurehua, jonka sisältämä soija on geenimanipuloimatonta.
Omien kanojemme jyvät olen ostanut luomutuottajalta suoraan, ja rehuna olemme käyttäneet geenimanipuloimatonta (luomu)rehua. Olen kuitenkin pitänyt epäkohtana, että saatavilla ei oikein ole vaihtoehtoa, jossa rehun sisältämä proteiini olisi jotain muuta kuin soijaa (ensi vuonna tosin saattaa pieni kotimainen yrittäjä olla tuomassa markkinoille soijatonta kananrehua. Tätä todellakin odotan! (Linkki)
Facebookissa toimii aktiivinen "munanetti", jossa kotikanalaharrastelijat vaihtavat monenlaisia vinkkejä. Munanetti on ollut kanojen saavuttua raamattuni, ja sitä kautta löytyi myös ihana jauhomatojen ja muiden ötököiden kasvattaja, joka laittoi aloituspaketin minulle tulemaan :) Ja vihdoin paketti on täällä!! :D
Jauhomatojen elämässä on kolme eri vaihetta; toukka, kotelo ja koppakuoriainen. Paras tuotto tulee, jos kaikki vaiheet kasvattaa omissa laatikoissaan, mutta itse aloittelen hommaa helpommalla tavalla, eli hoitamalla vain yhtä laatikkoa, missä kaikki vaiheet sekaisin. Jauhomadoille kelpaa ruuaksi mikä tahansa jauho, tosin ilmavuutta seokseen tuodaan leseillä ja hiutaleilla. Lisäksi hieman jotain tuoreravintoa, esim. kurkkua tai porkkanaa, sillä jauhomadot eivät varsinaisesti juo, vaan ottavat tarvitsemansa nesteen tuoreravinnosta. Aika ajoin myös vähän jotain proteiinia sekaan (esim. koiran tai kissan kuivamuonaa jauhettuna), jotta eivät ala nakertelemaan toisiaan. Levitin laatikon pohjalle parin sentin verran luomulaatuisia kauraleseitä ja kookosjauhoa, ja laitoin nesteeksi muutaman palan porkkanaa. Ja ei kun otukset uuteen residenssiinsä tutustumaan!
Hyvin olivat toukat ja koppikset selvinneet kolmen päivän matkustamisesta, sillä sellainen kuhina alkoi heti laatikossa! Tosin kerääntyivät heti porkkana-apajille, eli janottamaan oli reissaaminen pienet laittanut :) Tässä tämä ilta meneenkin ötököitä ihmetellessä! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti